Arbonaut: Metsänhoidosta kestävää liiketaloutta ympäri maailman

Arbonaut on teknologiayritys, joka haluaa parantaa maailmaa. Se tapahtuu esimerkiksi kestävällä metsien suojelulla ja hoidolla. Kun mukaan saatiin Afrikan-konkari, avautuivat mahdollisuudet liiketoiminnalle monissa uusissa maissa.

”Kun on kerran ollut Afrikassa ja oppinut tuntemaan ihmisiä siellä, niin tavallaan sieltä ei koskaan lähde pois”, sanoo Jarno Hämäläinen.

Hän on Joensuulaisen Arbonautin REDD+-yksikön johtaja. Hämäläinen käy Afrikan mantereella säännöllisesti, mutta matkapäiviä kertyy enää vain parin kuukauden verran vuodessa.

Arbonautin toimitusjohtajan Tuomo Kauranteen mielestä on nimenomaan Hämäläisen ansiota, että yritys on onnistunut saamaan merkittävän jalansijan Afrikan mantereelta.

Hämäläinen on paikallisia, pohjoiskarjalaisia poikia, jonka tie kulki Afrikkaan vaimon työn perässä pian opintojen jälkeen. Omat ensimmäiset alan työtkin löytyivät tuolta matkalta, Tansaniasta ja Mosambikista. Muutamien mutkien kautta Hämäläinen päätyi takaisin kotiseudulleen Joensuuhun, ja siitä alkoi Arbonautin Afrikan-valloitus.

Suhteiden kautta uudelle mantereelle

Arbonaut on joensuulainen yritys, joka on erikoistunut metsien mallintamiseen. Kun Arbonautin ovet avautuivat Hämäläiselle, käytännössä samaan aikaan yhtiöön perustettiin kestävään metsänhallintaan keskittyvä REDD+-yksikkö, jota Hämäläinen nyt johtaa. REDD+ (Reducing emissions from deforestation and forest degradation) on YK:n siipien suojissa neuvoteltu ohjelma, jolla halutaan suojella metsiä, kasvattaa hiilinieluja ja edistää kestävää metsätaloutta.

Käytännössä Arbonaut myy esimerkiksi REDD+-strategioita tekeville kehitysmaille tietotaitoaan: konsulttipalveluja ja koulutuksia. Suomessa suuremmassa roolissa ovat tekniset ratkaisut.

”Kohdealueina on alusta asti olleet hyvin eksoottiset kohteet”, Hämäläinen sanoo.

REDD-hankkeita Arbonautilla on ympäri maailman: Nepalista Etiopian kautta Vietnamiin.

Afrikkaan päädyttiin Hämäläisen suhteiden kautta. Huomattiin norjalaisten tarjouskilpailu siitä, että Tansaniassa pitäisi konsultoida ”kansallisen hiiliseurantakeskuksen” perustamista. National Carbon Monitoring Centre nimensä mukaisesti seuraisi hiiltä Tansanian metsissä ja raportoisi YK:lle maan vihreiden hiilinielujen toiminnasta.

Tiimiin koottiin joukko Hämäläisen tuttuja tutkijoita ja asiantuntijoita Tansanian ja Mosambikin vuosilta, ja kilpailu voitettiin.

Tansania oli Arbonautille sopiva ensimmäinen jalansija Afrikassa, sillä se oli Hämäläiselle tuttu kohde, ja verkostot olivat kunnossa. Sittemmin Tansania on jäänyt vähän säästöliekille, ja mukaan on tullut hankkeita esimerkiksi Etiopiassa, Senegalissa ja viimeisimmäksi Ugandassa. Voi olla, että Hämäläinen pääsee vielä vanhaan kotimaansakin Mosambikiin – ainakin puheita hankkeesta siellä on ollut.

Seinät leveällä

Arbonaut kokeili siipiään monilla aloilla ja kävi lähellä lopettamista, ennen kuin se päätyi puhtaasti metsäyhtiöksi, kertoo yhtiön toimitusjohtaja Tuomo Kauranne.

Kansainvälisyys on aina ollut yhtiön ytimessä: henkilökuntaa on 15 maasta, ja jos projektitiimit maailmalla lasketaan, niin 20 maasta. Tärkein kanava tulla taloon on harjoittelu: Joensuussa on paljon kansainvälisiä maisteriopiskelijoita, joille avataan ovea. Jos kaikki menee hyvin, harjoittelun kautta voi aueta ura.

”Meillä on seinät leveällä ja katto korkealla”, Kauranne sanoo. ”Suvaitsevaisuus on kaikkein tärkeintä.”

Toinen tärkeä ohjenuora kansainvälisyyden lisäksi Arbonautille on maailmanparannus. Raha ei ratkaise, Kauranne korostaa, se on vain väline kohti tärkeämpiä tavoitteita.

”Me olemme teknologiafirma maailmanparannusmentaliteetilla”, Kauranne summaa.

Konsultointi on vasta ensimmäinen askel

Arbonaut aloittaa työt Afrikan maissa ilmastonmuutokseen liittyvillä konsulttihankkeilla, sanoo Jarno Hämäläinen.

Näin luodaan suhteet ja tutkitaan toimintaympäristöä. Hämäläisestä on usein hyväkin, jos ensimmäinen hanke on aika pieni – jos lähtee isosti tuntematta ympäristöä ja paikallisia kumppaneita riittävän hyvin, saattaa tulla liikaa yllätyksiä vastaan.

”Ensin neuvotaan, ja kun itse ymmärretään, millaisille palveluille voisi olla käyttöä, niitä voidaan alkaa tarjota”, Hämäläinen kertoo. Hyvässä lykyssä jossain kohtaa päästään rakentamaan esimerkiksi tietojärjestelmiä ja niille pilvipohjaisia tukijärjestelmiä.

Arbonautin työt Afrikan maissa alkavat tarjouskilpailuista. Jonkun maan metsähallitukselle tehdään REDD+-strategiaa, metsienhoitosuunnitelmaa tai vastaavaa. Maksaja on yleensä Maailmanpankki tai joku kansainvälinen ilmastorahasto.

Hämäläisen mukaan tärkeä valtti tarjouskilpailuissa ovat paikalliset kumppanit. Kilpailua ei voita ilman hyvää paikallista kumppania. Myös hakijoiden henkilökohtaiset ansioluettelot painavat paljon.

Ulos siiloista, myös viljapelloille

REDD+-hankkeissa tuetaan maaseudun toimeentuloa ja kestävää metsätaloutta. Halutaan vähentää metsäkatoa ja biomassan heikkenemistä. Teknisesti ottaen saatetaan laskea esimerkiksi hiilen päästöjä ja sitoutumista. Työ on laaja-alaista, ja on pakottanut Arbonautin opettelemaan muutakin kuin metsäasioita ja teknologiaa, sen ydinalueita.

”Monesti parhaimmat toimenpiteet metsiensuojelussa voivat olla maataloussektorin tai energiasektorin ratkaisuja”, Hämäläinen sanoo. Täytyy miettiä maanomistusta ja laillisia reunaehtoja.

Jos käy ilmi, että metsiä hakataan pelloiksi, saattaa olla viisainta tehostaa maataloutta olemassa olevilla pelloilla. Senegalissa taas edistettiin polttopuuta säästäviä helloja ja opeteltiin hyödyntämään niin sanottuja ei-puuaineisia tuotteita – Senegalissa lähinnä metsän puiden hedelmiä. Näin intressi kaataa metsää vähenee. Samalla kerättiin tietoa metsistä mobiiliratkaisujen avulla ja tehtiin maankäytön kartoitusta satelliittikuvista.

”REDD+-hankkeissa on kivaakin, kun rikotaan sitä, että metsäihmiset puhuvat metsäihmisten kanssa. Tämä on lähtökohtaisesti monisektorinen asia, jossa on pakko päästä omista siiloistaan ulos”, Hämäläinen sanoo.

Kansainvälinen osaaminen on elinehto

Jos yritys myy tietotaitoa, sen pitää myös itse tuntea toimintaympäristönsä läpikotaisin. Sitä ei välttämättä silti tarvitse tehdä raskaasti.

Arbonautilla on monikansallisia hanketiimejä paikan päällä, yhden hengen toimistoja eri maissa, ja välillä johonkin maahan saatetaan perustaa projektitoimistokin. Mutta yleisesti ottaen ei haluta käyttää kauheasti voimavaroja toimistojen ylläpitämiseen. Tehdään kansainvälistä etätyötä, joka onnistuu Hämäläisen mukaan nykyään yllättävän hyvin.

”Hyvin liikkuvasti ja lentävästi toimitaan”, Hämäläinen kuvaa. Usein kansainvälisiä kontakteja solmitaan myös Joensuussa – se on metsäalalla hyvin suosittu vierailukohde.

Hämäläinen sanoo, että kun paikalliset kumppanit valitsee huolellisesti, ei tarvitse kasvattaa lentokilometrejään ja hiilijalanjälkeään loputtomasti. Hän käy itse hoitamassa avainkokoukset ja välillä alustamassa tulevaa toimintaa.

”On meillä team leadereitä, jotka tekevät muitakin kohdistettuja matkoja, mutta paikallinen kumppani yleensä hoitaa vaadittavan läsnäolon arjessa.”

Usein korostetaan, että henkilökohtaiset, luottamukselliset suhteet ovat Afrikan maissa ensiarvoisen tärkeitä. Niillä Arbonautin ensimmäinen Afrikka-tiimikin kasatiin. Siihen nähden etätyö tuntuu vähän nurinkuriselta.

”Ystävyys on tärkeää toki, mutta niin kuin sanoin alussa: kun sen pohjan on kerran luonut, se auttaa”, Hämäläinen selittää.

”Näissä maissa on myös totuttu siihen, että perheenjäsenetkin voivat asua töiden tähden jossain ihan muualla suurimman osan vuodesta. Myös kansainvälisessä yhteistyössä toimii ajatus siitä, että ihmiset eivät lähde koskaan kokonaan pois, vaan käyvät jossain muualla ja tulevat sitten takaisin.”

Eli Jarno voi olla ja asustella jostain Afrikan maasta katsoen maapallon ääressä Joensuussa, mutta olla silti läsnä, arjessa. Ehkä käymässä Suomessa, mutta sieltä hän kyllä tulee takaisin Afrikkaan.

Arbonaut ja Finnpartnership ovat tehneet yhteistyötä eri muodoissa. Finnpartnership on mainostanut Arbonautia Doing Business with Finland -seminaareissaan kohdemaissa, ja lisäksi Arbonaut on tällä hetkellä Finnpartnershipin Somalia-pilottiryhmän jäsen.

Lähde: Afrikan valloittajat – Menestyjiä mahdollisuuksien mantereella (Avain 2018)