Etusivu » Kehitysmaatuonti » Tuonnin saantely » Lainsaadannon vaatimukset
Tulosta

Lainsäädännön vaatimukset

Pohjoismaihin (pois lukien Norja) kohdistuvaa vientiä sääntelee maakohtaisen lainsäädännön lisäksi myös EU:n lainsäädäntö. (*1)

EU:n lainsäädännössä on yksityiskohtaisia määräyksiä koskien kuluttajien suojaa, työvoimaa ja ympäristöä. Ruoka on vaativin tuoteryhmä, kun taas sektorikohtainen lainsäädäntö erikoistuotteille on joustavampaa. Mitä enemmän eurooppalaiset standardit otetaan huomioon jo vientisuunnitelmien alkuvaiheessa, sitä helpompaa tuotteita on myydä pohjoismaalaisille ja muille eurooppalaisille asiakkaille.

EU:n lainsäädäntöä säädellään asetuksilla ja direktiiveillä. Asetukset ovat sitovia määräyksiä, joita kaikkien EU:n jäsenvaltioiden tulee noudattaa, kun taas direktiivit ovat säädöksiä, joissa määriteltyihin tavoitteisiin kaikkien EU-maiden täytyy pyrkiä. Johtuen lainsäädännön suuresta määrästä vain tärkeimmät kohdat koskien viennin lainsäädäntöä on mainittu alla. Olennaiset lainmukaiset oikeudet ja velvollisuudet tuleekin aina selvittää viralliselta lainsäädäntötoimelta.

Tuoteturvallisuus
Valmistajien, tuojien ja jakelijoiden tulee toimia yhteistyössä antaakseen kuluttajien käyttöön tarvittavat tiedot tuoteturvallisuudesta, joko merkitsemällä tuotteen tai antamalla selvät ohjeet. Tuojien ja jakelijoiden vastuulla on valvoa myymiensä tuotteiden turvallisuutta ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin vaarojen välttämiseksi. Euroopan unioni on säätänyt yleistä lainsäädäntöä koskien tuoteturvallisuutta: Direktiivi 2001/95/EC  kieltää sellaisten tuotteiden asettamisen markkinoille, jotka vaarantavat kuluttajien terveyden sisältäen vaarallisia ainesosia tai ovat kokoonpanoltaan vaarallisia. Direktiivi kattaa kaikki tuotteet kuluttajamarkkinoilla. 

Tuotevastuu
Ennen tuotteen markkinoille tuloa tulee valvoa tuoteturvallisuutta, jotta vältytään mahdollisilta tuotevastuuseen liittyviltä oikeustapauksilta. EU-direktiivi 85/374/EC mukaan pohjoismaalaista tuojaa voidaan pitää vastuussa, jos tuote on viallinen ja siitä aiheutuu vaaraa. Tätä kutsutaan tuotevastuuksi. Mikäli kuluttaja pystyy todentamaan, että viallinen tuote aiheutti hänelle henkilökohtaista tai omaisuusvahinkoa, hän voi hakea rahallista korvausta ensisijassa tuotteen jakelijalta edellämainitun EU-direktiivin perusteella. Jakelija on puolestaan oikeutettu antamaan vaateen eteenpäin tuojalle, valmistajalle tai jakeluketjussa seuraavana tulevalle.

Pakkaus ja etiketit
Pakkauksen pääasiallinen tarkoitus on varmistaa tuotteen alkuperäisen laadun ja hygienian säilyminen siihen asti, kunnes tuote saavuttaa kuluttajan. Pakkaukseen ja etiketöintiin liittyy myös lukuisia lainsäädännöllisiä vaatimuksia, jotka vaihtelevat tuotteittain ja siitä riippuen, onko tuote tarkoitettu teolliseen käyttöön vai kuluttajille. Säännösten tarkoituksena on kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojeleminen sekä tarvittavan tuotetiedon välittäminen kuluttajille. Osa EU-direktiiveistä (puiteasetus EC 1935/2004)tarkentaa, mitä materiaaleja, muoveja ja pahveja elintarvikkeiden kanssa suoraan kosketuksissa olevissa pakkauksissa voidaan käyttää. Muita tärkeitä direktiivejä: pakkausdirektiivi ja direktiivi tekstiilien nimityksistä.

Määräysten noudattamisen osoittaminen
Tuojien on osoitettava noudattavansa lainsäädännön vaatimuksia. Matalan riskin tuotteille ei aina ole erityisiä vaatimuksia, jolloin tarjoajan vaatimustenmukaisuusvakuutus on usein riittävä todistus. Korkeamman riskin tuotteiden tuoteominaisuuksia voi joutua osoittamaan esimerkiksi laboratoriotestiraporteilla tai tarkastusraporteilla. Joissakin tapauksissa (esim. orgaaniset tuotteet) tuotteille vaaditaan kolmannen osapuolen suorittama sertifiointi. Määräysten noudattamisen osoittamisen vaatimukset on kirjattu direktiiveihin ja muuhun lainsäädäntöön, mutta käytännön menettelyt voivat vaihdella eri jäsenvaltioissa.

Elintarviketurvallisuus
Koska elintarviketurvallisuus on tärkeä aihe Euroopassa, kohdistuu elintarvikkeisiin mittava määrä säännöksiä. Viimeisin elintarviketurvallisuutta määrittävä yleinen viitekehys on elintarvikelainsäädäntöä koskevia yleisiä periaatteita ja vaatimuksia täsmentävä EC178/2002, joka on saatettu voimaan kaikissa jäsenvaltioissa ja täysin harmonisoitu unionin alueella. Elintarvikelainsäädäntö tähtää ihmiselämän ja terveyden tehokkaaseen suojaamiseen, ja se kattaa elintarvikkeiden tuotannon, prosessoinnin ja jakelun kaikki vaiheet.

Pakkausjäte
Pohjoismaat ovat säätäneet vaatimuksia pakkauksille suojellakseen ympäristöä pohjoismaalaisilla markkinoilla olevien tuotteiden pakkausjätteeltä. Vaatimukset on esitetty direktiivissä 94/62/EC ja ne kattavat pakkausten tuotannon ja kokoamisen sekä uudelleenkäytön (kierrätys, energiatehokkuus, kompostointi ja biohajoava pakkaus). Suurin osa vaatimuksista kohdistuu pohjoismaalaiseen tuojaan (mitä kautta ne voivat siirtyä myös kehitysmaalaiselle tuottajalle). Lisäksi Euroopan unionin lainsäädäntö kieltää useiden raskasmetallien käytön pakkauksissa. Tämä vaatimus koskee suoraan myös tuottajia.

Kemikaalit
REACH-asetus (EU-asetus N:o 1907/2006) kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista ei aseta velvoitteita ainoastaan kemikaalialan yrityksille vaan myös esineiden valmistajille, maahantuojille ja toimittajille.

Lisätietoja Export Helpdeskistä, joka on Euroopan komission tarjoama, ilmainen sekä käyttäjäystävällinen verkkopalvelu. Palvelusta on saatavilla hyödyllistä tietoa, jota kehitysmaalaiset vientiyrittäjät tarvitsevat suunnatessaan EU:n markkinoille. http://exporthelp.europa.eu/.

Lisätietoja myös Exporting to the Nordic countries -oppaasta (englanniksi).

EU-jäsenvaltioilla voi olla yhteisten tuontisäädösten lisäksi omia, kansallisia vaatimuksia. Lisää tietoa Suomen tuontivaatimuksista tullista ja Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.


(1) Norja ei ole EU:n jäsen, mutta Norjan lainsäädäntöä on harmonisoitu EU:n lainsäädännön kanssa.