EU:n yleinen tullietuusjärjestelmä

EU:n yleinen tullietuusjärjestelmä (Generalised System of Preference, GSP) on tärkeä osa EU:n kaupankäyntistrategiaa kehittyvien maiden kanssa. Se tähtää viennin kannustamiseen ja kehitysmaiden tukemiseen niiden pyrkimyksissä vähentää köyhyyttä, edistää hyvää hallintotapaa sekä saavuttaa kestävää kehitystä. Järjestelmää tarkastellaan parhaillaan, ja tarkistettu versio astuu voimaan vuoteen 2014 mennessä, jolloin voidaan esimerkiksi ottaa järjestelmän piiriin uusia edunsaajamaita.

Kokonaisuudessaan nykyinen GSP-järjestelmä kattaa 176 kehitysmaata ja -aluetta. GSP-järjestelmä on jaettu kolmeen alajärjestelyyn: yleiseen GSP-menettelyyn, kestävän kehityksen ja hyvän hallinnon erityiseen kannustusmenettelyyn (GSP+) sekä vähiten kehittyneiden maiden erityiskohteluun. Järjestelmän myötä kehitysmaista EU-maihin tuodut tavarat ovat oikeutettuja tullietuuksiin. Tuotteet on jaettu kahteen kategoriaan: arat ja ei-arat tuotteet. Teollisuustuotteet, tekstiilejä lukuun ottamatta, kuuluvat pääsääntöisesti muihin kuin arkoihin tuotteisiin ja ovat näin ollen tullivapaita. Useimmat maatalouden tuotteet kuuluvat arkoihin tuotteisiin, jolloin ne ovat oikeutettuja alennettuihin tullimaksuihin. Lisäksi maat, joille on myönnetty oikeus kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevaan erityiseen kannustinmenetelmään (GSP+), ovat oikeutettuja laajempaan tullivapaaseen kohteluun suuremmalle määrälle tuotteita (ml. arat tuotteet). Vähiten kehittyneiden maiden (LDC-maat) tuotteille myönnetään täysin tullivapaa kohtelu lukuun ottamatta aseita (EU:n Everything But Arms (EBA) –järjestelmä). (*1) 

Jotta maa voisi hyötyä GSP-järjestelmästä, pelkästään oikeus järjestelmän tarjoamiin etuihin ei riitä. GSP-etuuksia voidaan soveltaa vain tuotteisiin, jotka täyttävät tietyt kriteerit ja joilla on vaadittava dokumentointi. Maat, joiden vientituotteita tullietuudet koskevat, ovat vastuussa tullietuuksiin liittyvistä hallinnollisista vaatimuksista.

Tuotteiden luokittelu
Tuotteiden oikea ja täsmällinen luokitus on äärimmäisen tärkeää etujen saavuttamiseksi. Kaikki tuotteet, joilla käydään kauppaa maailmanlaajuisesti, luokitellaan kansainvälisen, harmonoidun tavaroiden kuvaus- ja koodausjärjestelmän (HS-koodit) mukaan. Oikean HS-koodin avulla edut ja tullimaksut voi selvittää EU Export Helpdesk -sivustolla, http://exporthelp.europa.eu. Ruokatuotteiden viejiä kehotetaan myös perehtymään kunkin maan tuontilisensseihin ja vakuuksiin. Suomessa asianomainen taho on Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, www.evira.fi.

Alkuperätodistus
Hyötyäkseen tullietuuskohtelusta vientituotteen tulee olla peräisin maasta, jolla on vapaakauppasopimus, tai joka kuuluu tullietuusjärjestelmään. Tuotteen katsotaan olevan peräisin edunsaajamaasta, mikäli se on kokonaan tai riittävässä määrin tuotettu kyseisessä maassa. Mikäli tuote sisältää osia, jotka ovat peräisin toisesta maasta tai se on osittain tuotettu ulkomailla, sovelletaan alkuperäsääntöjä tuotteen alkuperämaan määrittelemiseksi. Viejän vastuulla on näyttää toteen tarvittavilla dokumenteilla, että alkuperäsäännöt on täytetty. Viejän tulee tehdä kehitysmaassa GSP-alkuperäselvitys, jonka kohdemaan tulliviranomaiset sertifioivat. Lisätietoa on saatavilla Exporting to the Nordic countries-oppaasta (englanniksi). Viimeisimmät ja tapauskohtaiset tiedot tulleista, etuuskohteluista ja alkuperäsäännöistä on saatavilla Export Helpdeskistä, http://exporthelp.europa.eu.

(1) Ainoa poikkeus on sokeri. 1.10.2009-30.9.2012 välisenä aikana sokerin maahantuojalle on asetettu sokerin oston minimihinta (EU:n toimesta), joka on vähintään 90 % EU:n viitehinnasta.